Meidän pienin muru on nyt kolmatta viikkoa käynyt päiväkodissa, kolmena tai neljänä päivänä viikossa. Harjoittelu jäi sairastelun takia kesken, mutta muuten hoidon aloitus on sujunut aivan yli odotusten.
Ajattelin, että minuun takertuvan vauvan kanssa päiväkodin aloitus olisi jotenkin älyttömän vaikeaa, mutta kaikki on mennyt hienosti. Ensimmäisenä hoitopäivänä tyttö oli itkeskellyt pitkin päivää, ollut hoitajan sylissä ja saanut lohdutukseksi useamman kerran maitoa pullosta. Mutta ensimmäiseen päivään jäi itkut, pääosin. Edelleen jää nyyhkyttämään, mutta menee kuitenkin hoitajan syliin, kun sanotaan päiväkodin eteisessä aamulla heipat.
Henkilökunta, varsinkin pienten ryhmässä on aivan ihana! Arvostan sitä, miten paljon joustavat ja sopeutuvat lapsen tarpeisiin, eikä pelkästään niin, että lapsi sopeutetaan päiväkotiin. Muutamana ensimmäisenä päivänä vauva oli saanut nukkua aamupäikkärit jo ennen ulkoilua, kun aamulla oli herännyt ihan turhan aikaisin. Sen jälkeen arjen rytmittyminen on auttanut myös pidentämään yöunia aamusta, joten aamu-unia ei ole enää tarvittu. Iltapäivällä olen saanut mennä hakemaan hymyilevän mimmin.
Ehkä kuitenkin kaikista ennalta-arvaamattominta on se, että tyttö on ollut päiväkodin aloituksen jälkeen uskomattoman tyytyväinen myös iltaisin kotona. Odotin, että viimeistään hoitopäivän jälkeen pieni takertuu minuun, mutta tyyppi onkin itse aurinko. Tyytyväisenä mönkii pitkin lattioita ja pistää suuhunsa kaiken, mitä vain sormiinsa löytää.
Meille molemmille, vauvalle ja minulle, arjen aloitus on selvästi tehnyt hyvää. Yhdessäolo iltaisin ja vapaapäivinä tuntuu erityisen hyvältä, kun on saanut välillä tehdä jotain ihan omaa. Minun harvatkin lähiopetuspäivät on siirrytty hoitamaan etänä, joten kotona vietän lähes kaikki arkipäivät. Kuitenkin maiseman vaihdos tekee välillä hyvää, joten muutaman päivänä olen mennyt tekemään tehtäviä kodin ulkopuolelle. Tänään kävin pitkästä aikaa taas koululla hakemassa kirjoja.
Myös isompien arki on alkanut hienosti, jos ei lasketa sitä, että melkein kaikki ovat joutuneet olla muutamia päiviä kotona sairastamisen vuoksi. Viisivuotias sai päiväkodissa itse toivomansa järjestelyn, etti päiväunia tarvitse enää nukkua. Kaksivuotias siirtyi isompien ryhmään, mutta sai pitää tärkeäksi tulleen omahoitajansa ja muutama kaverikin siirtyi vanhasta ryhmästä. Koululaiset ovat kulkeneet reippaasti pyörällä koulumatkat ja tehneet yllättävänkin omatoimisesti läksyt heti kotiin tultua.
Toivotaa, että kaikki sujuisi jatkossakin hyvin ja saataisiin pysyä terveinä. Millään en jaksa uskoa, että koko syksy säästyttäisiin flunssalta, mutta jospa pahimmat kiertäisivät tämän talon. Tässä vaiheessa kuitenkin voi sanoa, että meille kuuluu hyvää!
