Kysymys saa meillä useimmiten innokkaita huudahduksia vastaukseksi.
Olen muutaman kerran saanut ihmetteleviä kommentteja siitä, miten jaksetaan lähteä näin monen pienen lapsen kanssa metsään. En ole jotenkin ajatellut sen olevan kovinkaan ihmeellistä, siitä vain on tullut meidän perheelle tapa viettää aikaa yhdessä. Ehkä luonnossa liikkumisesta yleisesti on tullut hiljalleen myös jonkinlainen trendi, eikä huono sellainen ollenkaan.
Muutoksen vuodenajat, kevät ja syksy, on kokoajan kasvattaneet suosiota mun omien lempparivuodenaikojen listalla. Keväästä olen pitänyt aina, ehkä myös sen takia, että olen syntynyt keväällä. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan pitää myös syksystä. Ehdottomasti myös retkeilyn näkökulmasta, nämä kaksi vuodenaikaa ovat parhaita, ainakin jos metsään aikoo suunnata.
Väitän, toisin kuin moni luulee, retkeilyyn ei tarvitse mitään kovin erityisiä varusteita eikä mitenkään erityisen paljon suunnittelua. Tietysti joku ihan vaan ihmisenä tarvitsee kaikkeen tekemiseen enemmän pohdiskelua ennakkoon, mutta noin ylipäätään retkelle lähteminen onnistuu myös hyvin helposti.
Eilen olin aamupäivällä ajatellut mennä kolmen pienimmän kanssa käymään lähimetsässä poimimassa piirakkapuolukat. Vanhin lapsista oli kuitenkin edellisenä päivänä toivonut, että tehtäisiin kaikki yhdessä jotain, joten vaihdettiin lennosta suunnitelmaa ja lähdettiinkin vasta iltapäivällä koko perheellä metsään. Evääksi otettiin välipalakeksejä, kaakaota termariin ja porkkanatikkuja pakasterasiaan. Kolmasluokkalainen otettiin suoraan koulun pihalta kyytiin ja ajettiin metsän reunaan.
Pukeutumiseen retkelle pätee samat perusajatukset kuin ulkoiluun ylipäätään. Kerroksia kannattaa olla, jotta niitä voi tarpeen mukaan vähentää tai lisätä. Kaikkien vaatteiden kannattaa olla sellaisia, jotka saavat likaantua. Eilen pienemmillä oli päällä kuorihousut, jotka on maassa möyrytessä näppärät. Isommat juoksentelivat samoilla verkkareilla, millä olivat koulussa olleet. Sää oli yllättävän lämmin ja takit lensivät kaikilta aika nopeasti reppuun tai rattaiden alakoriin.
Vauva kulkee mukana retkillä juoksurattaissa tai kantorepussa, riippuen vähän siitä, millaista reittiä ollaan menossa ja mihin aikaan. Eilen nukkui koko reissun ja juoksurattaat kulkevit melko näppärästi poluillakin, ainakin vähän isommilla. Tosi juurakkoiselle tai kiviselle reitille ei kannata rattaiden kanssa lähteä.
Eilen käveltiin ehkä puoli kilometriä polkuja tien varresta hakkuuaukean reunaan. Kerättiin muutama pakasterasiallinen puolukoita, syötiin eväitä ja istuttiin mättäällä. Lapset leikkivät, hyppivät kivillä ja kannoilla ja juoksentelivat pitkin poikin. Ihmeteltiin yhdessä leppäkerttuja ja lupasin kolmevuotiaalle, ettei kivien välissä asu krokotiileja. Muutama tunti metsässä teki ehdottomasti hyvää meille kaikille.
